Henkiset voimavarat sekä regression merkitys

Vanha johtamisen periaate – suunnittelu, toteutus, valvonta, arviointi ja korjaus pätevät hyvin oman minän johtamiseenkin. Jos ihminen osaa ja ymmärtää säännöstellä omia henkisiä voimavarojaan, hän ei kulu loppuun kovassakaan paineessa. Nykyiset työelämän vaatimukset pyrkivät kuluttamaan ihmisten henkiset voimavarat niin loppuun, ettei yksilöllinen uudistuminen enää onnistu. Jos ihminen tiedostaa tämän, hän voi säännöstellä voimavarojaan niin, että energiaa riittää perheelle, harrastuksille ja itsellekin.

Itsensä johtaminen on kaikkein vaikein laji johtamista. Se vaatii paljon henkistä energiaa ja tahdonlujuuttakin. Itsensä johtamisen ja oman elämän hallinta alkaa siitä, että punnitsee omat arvonsa, tavoitteensa ja sen mitä pitää elämässään tärkeänä. Näissä omissa arvoissa ihminen joutuu palaamaan aina oman varhaislapsuutensa aikaan.

Selasin vanhoja muistiinpanojani jo edesmenneen psykiatrin Pekka Salmimiehen luennolta henkisistä voimavaroista. Pekka Salmimiehen mukaan ihmisen arvot muodostuvat varhaislapsuuden positiivisista palautteista, kokemuksista ja odotuksista. Tiedän omalta kohdaltani, että haluan edelleen pyrkiä sellaiseen elämään, jonka vision noin viisivuotiaana muodostin. Vaikka aika ja ympäristö ovat muuttuneet, monet niistä arvoista ovat edelleen ajankohtaisia.

Jos ihminen on kaiken aikaa kiireinen ja ympäristön ohjaama, hän sairastuu ja kuluu loppuun nopeasti. Tulee Burn Out. Siksi on parempi pyrkiä johtamaan itseänsä niin tietää, minne on menossa. Silloin ei tarvitse olla ympäristön armoilla, vaan voi jopa vaikuttaa tai vaihtaa ympäristöä, jos ei se miellytä. Johtaessaan itseään ihminen saa siitä oman elämän hallinnan tunteen. Elämän hallinta on keskeinen osa stressin hallintaa. Jos ei stressiä hallitse, se hallitsee ihmistä. Siitä kierteestä ei pääse pois, kuin ammattiavun turvin.

Koska kukaan ei voi koko aikaa olla eturintamassa, vaan aika ajoin on otettava etäisyyttä päivittäiseen työhön. Elämän hallinnan keskeinen periaate on, että tämän etäisyyden otto tulee tapahtua säännöllisin väliajoin. Viikonlopuilla ja lepopäivillä on keskeinen merkitys. Samoin on harrastuksilla ja yleensä elämän aktiviteeteilla keskenään.

Minulta on usein kysytty, miksi palkkatyön lisäksi toimin vielä yrittäjänä? Yksinkertaisesti siksi, että näin saan toivomaani etäisyyttä palkkatyöhön ja toisaalta palkkatyössäni saan etäisyyttä yritykseeni. Pysyn henkisesti tasapainossa ja energiaa riittää enemmän kuin keskittäisin kaikki vain yhteen asiaan. Suosittelen samaa toisillekin.

Pekka Salmimiehen mukaan tällaista etäisyyden ottoa päivittäisestä kiireestä kutsutaan regressiiviseksi toiminnaksi. Se on ikään kuin tulosten arviointia ja mittaamista sen jälkeen kun työ on tehty. Regressiivisessä tilassa voi sitten taas asettaa uusia tavoitteita työlleen ja elämälleen. Suuri positiivinen palaute tulee siitä, jos on päässyt itse asettamaansa tavoitteeseen. Sen tavoitteen saavuttaminen vahvistaa omia arvoja. Yrittäjällä ja opiskelijalla on tähän mahdollisuus. Omat arvot toteutuvat ja vahvistuvat silloin täydellisesti.

Palkkatyössä palaute tulee usein esimiehen tai asiakkaan kautta. Kyllä sekin hyvältä tuntuu, mutta yleensä yksilön omat arvot ovat vain osittain yhtenevät koko yrityksen arvojen kanssa. Hyvin harvat ovat eläneet varhaislapsuutensa työpaikallaan. Vahvimmin tällaiseen ovat päässeet perustajayrittäjät, jotka ovat onnistuneet liikeideassaan. Samoin eräät ammatilleen omistautuneet asiantuntijat ja tutkijat ovat päässeet tähän. Ammatista tulee heille ikään kuin kilpajuoksu itsensä asettamien tavoitteiden kanssa. Elämän hallinnan tunne on tässä keskeinen.

Stressiä helpottaa se, jos tietoisesti ja tarkoituksella varaa aikaa irrottautua päivittäisistä rutiineista, palauttaa omat arvonsa ja tavoitteensa mieleensä, arvioi onko tämä sen suunnan mukaista jota haluan elää ja korjaa suuntaansa ja tavoitteitaan seuraavaksi päiväksi. Silloin stressi väistyy ja elämästä tulee palkitsevaa ja mielekästä.

Kaikkien työnantajien tulisi ymmärtää tämä. Kenenkään työteho ei nouse pysyvästi, koska työn arvot ja työkuorma pääsääntöisesti poikkeavat niistä arvoista, miten ne kunkin yksilö varhaislapsuudessaan koki. Jokaiselle tulisi antaa aikaa palautua regressiivisesti ja hallita omaa elämäänsä. Ylipitkien työpäivien teettäminen ja henkinen ylikuormittaminen näkyy työn laadussa. Ryöstöviljely tuottaa yhden hyvän sadon, mutta jos peltoa ei lannoita seuraavana vuonna ei saa mitään.

Itsensä johtamisesta on kirjoitettu paljon. Samoin on kirjoitettu ajankäytöstä ja ajan hallinnan menetelmistä. Kovin harva kuitenkin soveltaa niitä edes itseensä. Stressin ja Burn outin aiheuttamat sairastumiset tulevat varmasti laskemaan eläkeikää. Hullu tilanne kun samanaikaisesti puhutaan, että eläkeiän tulisi nousta. Työn kuormittavuus tulisi ottaa huomioon uusia eläkelakeja säädettäessä ja luoda ihmisille mahdollisuus työskennellä voimiensa mukaan loppuun asti. Vain työhönsä tyytyväinen ihminen uudistuu ja jaksaa. Se tyytyväisyys tulisi jokaisen antaa itse mitata.

Ilkka Meriläinen
Yrittäjä
Johtaja