Suunnitelmatalouden satoa – Suomi Euroopan kolmanneksi kallein maa

Suomi on Euroopan kolmanneksi kallein maa. Vaatteet ovat täällä jopa Euroopan kalleimpia. Tämä olisi helppo ymmärtää, jos Suomessa olisi täystyöllisyys ja Euroopan korkein tulotaso. Suomalaisen palkan ostovoima on verotuksen jälkeen kuitenkin heikko. Samanaikaisesti vaatevalmistaja Turo lopettaa vaatteiden tekemisen Suomessa kannattamattomana ja 80 ihmistä jää työttömäksi. Kellään ei kuitenkaan ole varaa maksaa huippuhintoja vaatteistaan.

Miksi sitten kaiken pitää olla niin kallista. Miksei markkinat ei meillä toimi vaikka olemme osa Eurooppaa. MTT väittää, että ruuan tuottaminen oon Suomessa niin kallista. Kuitenkin maidon tuottajahinta on laskenut, ja samalla kuluttajahinta on noussut.

60- ja 70 – luvuilla Suomessa oli vähän pääomaa. Rahahanojen auetessa 80 – luvulla seurasi asuntojen hintojen räjähdysmäinen kasvu. Koko talous muuttui keinottelijoiden pelikentäksi, joka päättyi surkeaan 90 – luvun lamaan. Poliitikoilta karkasi mopo käsistä ja touhun annettiin jatkua oman vallan ja elintason lisäämisen toivossa. Sitten laman tullessa säädettiin hätäpäissään erityislakeja, jottei pankit olisi menneet konkurssiin. Lapsiperheet ja vanhukset maksoivat viulut.

Kaupan keskittyminen alueellisesti ja parhaiden kauppapaikkojen meneminen suurille ketjuuntuneille keskusliikkeille varmistavat monopolin jatkumisen ja hintojen korkean tason tulevaisuudessakin. Uusia yrittäjiä ja haastajia ei saada. Valtiovalta suojelee kaupan monopolia ja tehottomuutta lainsäädännöllä ja määräyksillä. Markkinatalous on kaukainen haave joka menee yhä kauemmas.

Lidlin ja sitoutumattomien halpakauppaketjujen suosio nakertaa kuitenkin vähitellen monopolia. Jostakin kaupan haastajia olisi saatava, jotta markkinat toimisivat. Työllisyydenkin kannalta kaupan kilpailijoita tarvittaisiin. Hintatason lasku tukisi parhaiten myös sitä suurta ikäluokkaa, joka kohta jää eläkkeelle. Miksei Wall Mart, Tesco, Kaufhof tai ICA laajenna toimintaansa meille? EU sai pankit tehostamaan toimintaansa. Rahaa saa nyt ja korot ovat kohtuulliset. Missä on kaupan ja vakuutuslaitosten kilpailu?

Markkinoiden vaikutus näkyy kyllä erikoiskaupassa. Esimerkiksi työkoneiden ostaminen on nykyisin halvempaa, koska tarjoustalot, Hongkongit, Biltemat ja Tuurin kyläkauppa myy niitä murto-osalla siitä hinnasta, jolla K-raudasta tai Agrimarketista samoja laitteita ennen sai.

Kilpailun puute elintarvikkeiden jakelussa ja kaupan ketjuuntuminen näkyy myös siinä, ettei paikallisen yrittäjän ole mahdollista saada tuotteitaan myyntiin muuten kuin torimarkkinoilla. Ketjuuntunutta myymälää kielletään ostamasta muualta kuin omasta tukkukaupasta. Sinne taas pientuottajat eivät tuotteitaan saa, ellei liity kalliiseen tilausjärjestelmään. Samalla keskusliikkeen ammattiostajat sanelevat tuotteesta saatavan hinnan monopoliasemansa turvin kannattamattomaksi. Loppuasiakas maksaa paljon ja tuottaja saa murto-osan tuotteen hinnasta.

Keskusliikkeet käyttävät voittovaransa monopoliasemansa varmistamiseen. Siksi järjestelmä on automaattisesti tehoton. Valtiovalta vielä suojelee järjestelmää tekemällä haastajien alalle tulon vaikeaksi. Yrittäjyydellä kyllä tämäkin maa nostettaisiin ja työllisyys parannettaisiin, mutta se edellyttäisi markkinataloutta suunnitelmatalouden sijaan. EU:n perusajatus ei ole Suomessa toteutunut. Siitä me suomalaiset joudumme maksamaan.

Verotustakaan ei voi hintatasosta yksin syyttää. Ruotsin arvonlisävero on korkeampi kuin Suomessa. Kuitenkin monien tuotteiden ja palvelujen kuten taksien hintataso on siellä tällä hetkellä matalampi kuin Suomessa.

Väitetään, että polttoaineiden maailmanmarkkinahinta sanelee bensiinin ja dieselin hintatason Suomessa. Maailmanmarkkinahinnoista huolimatta vuodenaika ja erityisesti lomakuukausi on huomattavasti suurempi tekijä. Polttoaineen hinta nousee Suomessa vuosittain kesäkuuksi kymmenen prosenttia. Loman mentyä ohi hinnat taas laskevat.

Näin televisiosta kun eräs maanviljelijä Pöytyällä ajoi autollaan ja traktorillaan omasta pellosta saatavalla sinappidieselillä. Miksei sellaista toimintaa tueta Suomessa. Siinä olisi todelliset ympäristösyyt. Ohjelmassa puhuttiin lähidieselistä. Tuote oli ekologisempaa kuin Fortumin palmuöljystä jalostama Ekodiesel. Lisäksi se todella loisi työpaikkoja maan eri osiin ja huoltovarmuudenkin kannalta sillä olisi merkitystä. Tuote on vaiettu hiljaiseksi monopolien säilyttämiseksi. Muutenhan hintataso saattaisi jopa laskea ja samalla valtion verotulot.

Ilkka Meriläinen
Yrittäjä
Johtaja

Perheyritykset huolehtivat hyvin työntekijöistään

Jyväskylän yliopistossa julkaistu väitöskirja Perheyritykset kansantalouden resurssina kertoo suomalaisten perheyritysten huolehtivan kaikkein parhaiten työntekijöistään. Kalevi Tourusen väitöskirjan mukaan ne ovat osoittautuneet kaikkein parhaimmiksi työnantajiksi myös lama-aikoina. Irtisanomisen kynnys on perheyrityksissä korkeammalla kuin esimerkiksi kansainvälisissä suurissa organisaatioissa. Työntekijöistä kiinni pitäminen on yhtä tärkeää niille kuin lisäarvon tuottaminen koko yrityksessä. Syyt ovat sosiaalisia ja psykologisia.

Perheyritykset tulisikin paremmin ottaa huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tällä hetkellä pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava Suomen yrittäjät eivät ole neuvotteluosapuoli esimerkiksi työmarkkinasopimuksissa vaan ainoastaan suuryrityksiä edustava Elinkeinoelämän keskusliitto. Kuitenkin merkittävä osa nimenomaan alueellisista työpaikoista luodaan pienyrityksissä ja perheyrityksissä.

Kaikki muistavat SAK:n eduskuntavaalimainokset, joissa yrittäjiä olan takaa mustamaalattiin ahneina valtakunnan rikollisina. Nyt kuitenkin lama-aikoina taas tarvitaan apua kun on työpaikoista kyse.

Perheyritysten johtamisessa käytetään enemmän ”perstuntumaa” ja jatkuvuusajattelua, kuin esimerkiksi pörssiyrityksen johtamisessa. Pääomaa käsitellään perheyrityksessä taitavammin ja ymmärretään, että sillä on tulevaisuuden merkitystä. Kaikkea ei välttämättä imuroida ulos voitonjaossa. Samoin osaamisen ja hiljaisen tiedon merkitys yritykselle ymmärretään. Perheyritysten suhde asiakaskuntaansakin on kiinteämpi ja inhimillisempi kuin kasvottomilla suuryrityksillä. Asiakkaat ovat usein yrittäjän henkilökohtaisia tuttuja.

Pörssiyrityksen näköpiirissä oleva tulevaisuus on usein vain kolme kuukautta eli neljännesvuosi. Rahoittajana on kasvoton taho, joka ajattelee vain pääoman nopeaa tuottoa tai omistaja-arvon kasvattamista. Koska monet pörssissä olevat kasvuyritykset hyödyntävät teknologian tuomia innovaatioita, niiden on oltava nopeita liikkeissään. Pääomaa voi kulua paljon, jos sillä saavutetaan suuret markkinat. Riskit ovat ylipäätään suuremmat. Kuitenkaan riskit eivät välttämättä ole johdon riskejä samalla tavalla kuin jos siinä olisi perheen rahat ja tulevaisuus uhattuna. Ihmisiä ei pidetä yrityksen tärkeinä resursseina vaan vaihdettavissa olevana voimavarana jota voi vapaasti ottaa ja irtisanoa.

Perheyrityksiä voidaan pitää luotettavina. Ne ovat luotettavia toimittajia, työnantajia ja lainanmaksajia. Miksi ne eivät kuitenkaan kelpaa yhteiskunnallisiksi neuvottelijoiksi? Toiset sopivat heidän puolestaan. Eikö nyt laman kynnyksellä olisi jo viimein aika korjata tämäkin epäkohta?

Ilkka Meriläinen
Hallituksen puheenjohtaja – Suomen Luontolahjat Oy
Johtaja – Suomen Erillisverkot Oy

Juuret ja siivet – tie menestykseen

Olin vuonna 2001 filosofi Maija-Riitta Ollilan luennolla Helsingissä. Aiheena oli tulevaisuus, ammattien muuttuminen ja menestys. Luennolla pohdittiin, kuka voi menestyä tulevaisuudessa kun maailma ja ympäristö muuttuvat.

Todennäköisimmäksi menestyjäksi nousi erikoinen ihmisrotu hybridit. Hybridit ovat kuvainnollisesti sellaisia otuksia, jolla on juuret ja siivet. Eli ilmeisesti eläinkunnan ja kasvikunnan välimuoto. Hybridit ovat asioita nopeasti omaksuvia ihmisiä, jotka voivat juurtua yhteen tehtävään ja toimialaan, mutta joilla on myös kykyä lähteä sieltä ja lentää siivillään toiseen tehtävään tai toiselle toimialalle vieden kokemuksensa ja osaamisensa sinne ja juurtua sinne uudestaan. Eli hybridit ovat sekä vakaita että muutoskykyisiä ihmisiä yhtä aikaa.

Tällä vertauksellaan Maija-Riitta Ollila tarkoitti sitä, että menestystä ja kasvua ei löydy enää perinteisillä tieteen aloilla, vaan tarvitaan tieteidenvälistä eli poikkitieteellistä ajattelua. Julkishallinnossakin on alettu puhumaan mm. asiakkaista ja asiakaspalvelusta. Aikaisemmin puhuttiin vain asukkaista, potilaista, konnista tai ihmisistä. Tieteiden välinen ajattelu tuli siis kaupalliselta alalta julkishallintoon. Se muutosagentti tai muutosjohtaja ansaitsi palkkansa joka tämän keksi. Siinä tarvittiin hybridisielua.

Toimialojen välinen siiloutuminen on julkishallinnossa omaa luokkaansa. Virkamiesjärjestelmä ja ammattiliitot varmistavat sen, ettei kukaan vahingossakaan tee muita kuin oman alansa tai oman vastuualueensa työtä. Silloin ei voi tehdä virhettäkään ja palkanmaksu on taattu. Toimintaa ohjaa virheiden pelko.

Muutosjohtajiksi ja sanansaattajiksi nousevatkin erilaiset konsultit kaikessa viisaudessaan. Konsulttien avulla eri toimialoilla keksitään uudestaan turvallisesti vanhoja asioita ja menetelmiä (kopioimalla niitä toiselta toimialalta). Tällä tavalla tieto leviää.

Jäykät rakenteet tulevat kuitenkin yhteiskunnalle kalliiksi. Konsultteja tarvitaan ja samalla päätösvallattomat virkamiehet nauttivat palkastaan ja sen jatkuvuudesta. Muutokseen tarvittava tieto on ollut monen mielessä ennen konsultin avustavaa kättäkin. Sitä ei vain ole uskallettu vain tuoda esille. Kuitenkin ihmisen omankin työtyytyväisyyden tähden jokaisen tulisi voida kehittää työtänsä. Tarvittaisiin vain muutosrohkeutta lisää. Samalla tulisi sallia inhimillisen erehdyksen mahdollisuus.

Tulevaisuudessa ammattiliittojen sekä vanhan virkarakenteen valta murenee. Muutos kiihtyy edelleen. Hybrideillä eivät työt vähene vaan lisääntyvät. Kysyntää tulee Tuntemattoman sotilaan Rokkamaisista tyypeistä. Hyvistä miehistä, joilla on osaaminen ja motivaatio paikallaan. Ne, joilla on selässään siivet ja jaloissaan juuret, menestyvät tulevaisuudessa. Näitä tyyppejä voisi kasvaa virkamiesten keskuudestakin, eikä siihen aina konsultteja tarvittaisi.

Paremmin ei myöskään Eeva Ahtisaaren kirja – Juuret ja Siivet – presidenttiparin elämästä voi paremmin kuvata menestyksen hedelmiä. Nyt voimme kaikki jälkikäteen todistaa, että se voi johtaa aina korkeimpaan kansainväliseen tunnustukseen asti. Martti Ahtisaarellakin – kirjan mukaan – on nämä Juuret ja Siivet.

Ilkka Meriläinen
Yksikön Johtaja
Yrittäjä