Luonnonvaroja ei kannata ryöstöviljellä – osaaminenkin on luonnonvara – kunnissakin

Johtavat poliitikot ovat kehuskelleet maamme korkealla koulutustasolla. Eikä syyttä. Onhan peruskoulutuksen taso meillä maailman huippuluokkaa. Korkeakoulumme tuottavat jatkuvasti eri alojen osaajia.

Maailma muuttuu kuitenkin koko ajan ympärillämme ja siitä johtuen opittu tieto vanhenee nopeasti. Monilla ammattialoilla sitä on jatkuvasti uudistettava, jotta pysytään ajan tasalla. Tarvitaan täydennyskoulutusta, jotta ammattitaito säilyisi. Monilla osaamisintensiivisillä aloilla kuten, lääketieteessä, tietotekniikka-aloilla, talous- ja oikeustieteissä tarvitaan jopa kuukauden koulutusputki vuosittain.

Nykyisin nuoret ammattilaiset ja opiskelijatkin ovat hyvin tietoisia osaamisensa arvosta. Huippuosaajat haluavat sisällyttää työsopimukseensa henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, jossa määritellään hänen osaamisensa kehittyminen koko työuran ajan siinä yrityksessä. Tämä edellyttää työnantajalta sitoutumista jatkuvaan koulutukseen. Muuten huippuosaajia ei saada töihin.

Muistan oman urani alkuajoilta, kun suurehkossakin yrityksessä, jossa työskentelin harjoitettiin osaamisen ryöstöviljelyä. Tekijä palkattiin ulkoa projektiin tai työtehtävään ja sitten kun hän oli siinä kaikkensa antanut kahden kolmen vuoden päästä, hänelle osoitettiin ovea. Mitään kehityssuunnitelmaa ei ollut eikä työntekijän edes odotettu kehittävän itseään vaan osaamisen hankkiminen hoidettiin uusrekrytointien kautta. Työvoiman kierto oli silloin nopeaa. Ainoa keino silloin oppia uutta tai saada palkankorotus oli vaihtaa työpaikkaa.

Nyt kun työvoiman tarjonta vähenee, kilpailu osaajista kovenee. Parhaiden osaajien pitäminen vaatii muutakin kuin hyvän palkan. Pitää olla tarjota henkilökohtainen kehityssuunnitelma. Vain siten kasvetaan parhaaksi. Parhaat taas voivat valita työpaikkansa. Heikommat ottavat ne, jota jää jäljelle. Kaikki korkeakoulusta valmistuneet eivät ole parhaita.

Kunnat ovat jo nyt keskellä tätä kilpailua. Jokainen meistä haluaisi käydä osaavan ja kokeneen lääkärin vastaanotolla ennemmin kuin aloittelijan. Jokainen meistä haluaisi lapselleen koulussa hyvän opettajan eikä sellaisen, joka vaihtuu useamman kerran vuodessa löytäessään paremman työpaikan. Kaupungit kilpailevat pätevistä osaajista toisten kuntien kanssa.

Omassa kotikaupungissani Vantaalla niitetään nyt sitä satoa, minkä taannoisena opettajien lomauttamisen aikana kylvettiin. Nuorimman poikani aikana jo ala-asteella pelkästään rehtori vaihtui kolme kertaa. Yläasteella useita vanhoja päteviä opettajia siirtyi muualle töihin. Tätä ongelmaa ei ollut aikaisemmin vanhempien poikieni kohdalla. Silloin opettajat pysyivät. Ei ole hyvää kunnan taloudenhoitoa, jos rahalla yritetään korvata menetettyä mainetta työnantajana. Se tulee lyhyelläkin tähtäimellä kalliiksi. Siksi on parempi ja halvempi varjella saavutettua mainetta kuin lyhytnäköisillä päätöksillä menettää se kokonaan.

Veronmaksajina meillä on oikeus vaatia vastinetta rahoillemme. Se vastine heikkenee jos ammattitaitoisia lääkäreitä, opettajia tai hoitajia ei kaupunkiimme tule. Osaamista vaaditaan myös osaajien hallinnointiin, johtamiseen ja kehittämiseen. Siitä on koko kaupungin johto vastuussa. Ryöstöviljely ei tässäkään kannata.

Ilkka Meriläinen
Insinööri (AMK)
Tradenomi (YAMK)

Kaikki voimavarat käyttöön terveydenhuollossa

Kävin työterveyslääkärillä. Varasin ajan internetin kautta. Seuraava vapaa aika oli 1 tunti 15 minuuttia varauksesta. Tosin en saanut aikaa vakituiselle lääkärilleni, mutta kyllä tämäkin tohtori aivan pätevä oli.

Lehdissä on kirjoitettu miten vaikea on terveyskeskuksesta saada lääkäriaikaa varattua. Tämä koskee erityisesti erikoislääkäreiden kuten hammaslääkäreiden palveluja. Esimerkiksi hammaslääkäriin jonotus voi kestää monta viikkoa ja Buranaa kuluu tuskallisen paljon.

Palvelusetelin käyttö on yleistynyt monissa kaupungeissa. Palvelusetelillä kaupunki sitoutuu maksamaan osan yksityisen lääkärin palkkiosta. Hoitokapasiteettia ja valinnan varaa on paremmin kuin kunnan itse tuottamana. Palvelusetelin avulla pääsy lääkäriin nopeutuu sekä asukkaiden tasa-arvo paranee. Terveysasemien välinen kilpailu pitää hinnat kurissa. Asukkaat voivat valita paremmin mieleisensä lääkärin. Jyväskylässä esimerkiksi lasten korvatulehdukseen saa palvelusetelin yksityiselle lääkärille.

Monet kuntapoliitikot vastustavat palvelusetelien käytön laajentamista. Heidän mielestään niiden käyttö romuttaa kunnalliset terveyspalvelut. Mielestäni lääkäriin pääsyn nopeutuminen ei ole asukkaiden kannalta palvelun romuttamista vaan palvelun parantamista. Asukkaat mittaavat kokemuksillaan palvelun laadun. Sitä ei mitata poliitikkojen sanomisilla. Kaikki yhteiskunnan resurssit tulisi valjastaa asukkaiden käyttöön.

Ilkka Meriläinen