Henkiset voimavarat sekä regression merkitys

Vanha johtamisen periaate – suunnittelu, toteutus, valvonta, arviointi ja korjaus pätevät hyvin oman minän johtamiseenkin. Jos ihminen osaa ja ymmärtää säännöstellä omia henkisiä voimavarojaan, hän ei kulu loppuun kovassakaan paineessa. Nykyiset työelämän vaatimukset pyrkivät kuluttamaan ihmisten henkiset voimavarat niin loppuun, ettei yksilöllinen uudistuminen enää onnistu. Jos ihminen tiedostaa tämän, hän voi säännöstellä voimavarojaan niin, että energiaa riittää perheelle, harrastuksille ja itsellekin.

Itsensä johtaminen on kaikkein vaikein laji johtamista. Se vaatii paljon henkistä energiaa ja tahdonlujuuttakin. Itsensä johtamisen ja oman elämän hallinta alkaa siitä, että punnitsee omat arvonsa, tavoitteensa ja sen mitä pitää elämässään tärkeänä. Näissä omissa arvoissa ihminen joutuu palaamaan aina oman varhaislapsuutensa aikaan.

Selasin vanhoja muistiinpanojani jo edesmenneen psykiatrin Pekka Salmimiehen luennolta henkisistä voimavaroista. Pekka Salmimiehen mukaan ihmisen arvot muodostuvat varhaislapsuuden positiivisista palautteista, kokemuksista ja odotuksista. Tiedän omalta kohdaltani, että haluan edelleen pyrkiä sellaiseen elämään, jonka vision noin viisivuotiaana muodostin. Vaikka aika ja ympäristö ovat muuttuneet, monet niistä arvoista ovat edelleen ajankohtaisia.

Jos ihminen on kaiken aikaa kiireinen ja ympäristön ohjaama, hän sairastuu ja kuluu loppuun nopeasti. Tulee Burn Out. Siksi on parempi pyrkiä johtamaan itseänsä niin tietää, minne on menossa. Silloin ei tarvitse olla ympäristön armoilla, vaan voi jopa vaikuttaa tai vaihtaa ympäristöä, jos ei se miellytä. Johtaessaan itseään ihminen saa siitä oman elämän hallinnan tunteen. Elämän hallinta on keskeinen osa stressin hallintaa. Jos ei stressiä hallitse, se hallitsee ihmistä. Siitä kierteestä ei pääse pois, kuin ammattiavun turvin.

Koska kukaan ei voi koko aikaa olla eturintamassa, vaan aika ajoin on otettava etäisyyttä päivittäiseen työhön. Elämän hallinnan keskeinen periaate on, että tämän etäisyyden otto tulee tapahtua säännöllisin väliajoin. Viikonlopuilla ja lepopäivillä on keskeinen merkitys. Samoin on harrastuksilla ja yleensä elämän aktiviteeteilla keskenään.

Minulta on usein kysytty, miksi palkkatyön lisäksi toimin vielä yrittäjänä? Yksinkertaisesti siksi, että näin saan toivomaani etäisyyttä palkkatyöhön ja toisaalta palkkatyössäni saan etäisyyttä yritykseeni. Pysyn henkisesti tasapainossa ja energiaa riittää enemmän kuin keskittäisin kaikki vain yhteen asiaan. Suosittelen samaa toisillekin.

Pekka Salmimiehen mukaan tällaista etäisyyden ottoa päivittäisestä kiireestä kutsutaan regressiiviseksi toiminnaksi. Se on ikään kuin tulosten arviointia ja mittaamista sen jälkeen kun työ on tehty. Regressiivisessä tilassa voi sitten taas asettaa uusia tavoitteita työlleen ja elämälleen. Suuri positiivinen palaute tulee siitä, jos on päässyt itse asettamaansa tavoitteeseen. Sen tavoitteen saavuttaminen vahvistaa omia arvoja. Yrittäjällä ja opiskelijalla on tähän mahdollisuus. Omat arvot toteutuvat ja vahvistuvat silloin täydellisesti.

Palkkatyössä palaute tulee usein esimiehen tai asiakkaan kautta. Kyllä sekin hyvältä tuntuu, mutta yleensä yksilön omat arvot ovat vain osittain yhtenevät koko yrityksen arvojen kanssa. Hyvin harvat ovat eläneet varhaislapsuutensa työpaikallaan. Vahvimmin tällaiseen ovat päässeet perustajayrittäjät, jotka ovat onnistuneet liikeideassaan. Samoin eräät ammatilleen omistautuneet asiantuntijat ja tutkijat ovat päässeet tähän. Ammatista tulee heille ikään kuin kilpajuoksu itsensä asettamien tavoitteiden kanssa. Elämän hallinnan tunne on tässä keskeinen.

Stressiä helpottaa se, jos tietoisesti ja tarkoituksella varaa aikaa irrottautua päivittäisistä rutiineista, palauttaa omat arvonsa ja tavoitteensa mieleensä, arvioi onko tämä sen suunnan mukaista jota haluan elää ja korjaa suuntaansa ja tavoitteitaan seuraavaksi päiväksi. Silloin stressi väistyy ja elämästä tulee palkitsevaa ja mielekästä.

Kaikkien työnantajien tulisi ymmärtää tämä. Kenenkään työteho ei nouse pysyvästi, koska työn arvot ja työkuorma pääsääntöisesti poikkeavat niistä arvoista, miten ne kunkin yksilö varhaislapsuudessaan koki. Jokaiselle tulisi antaa aikaa palautua regressiivisesti ja hallita omaa elämäänsä. Ylipitkien työpäivien teettäminen ja henkinen ylikuormittaminen näkyy työn laadussa. Ryöstöviljely tuottaa yhden hyvän sadon, mutta jos peltoa ei lannoita seuraavana vuonna ei saa mitään.

Itsensä johtamisesta on kirjoitettu paljon. Samoin on kirjoitettu ajankäytöstä ja ajan hallinnan menetelmistä. Kovin harva kuitenkin soveltaa niitä edes itseensä. Stressin ja Burn outin aiheuttamat sairastumiset tulevat varmasti laskemaan eläkeikää. Hullu tilanne kun samanaikaisesti puhutaan, että eläkeiän tulisi nousta. Työn kuormittavuus tulisi ottaa huomioon uusia eläkelakeja säädettäessä ja luoda ihmisille mahdollisuus työskennellä voimiensa mukaan loppuun asti. Vain työhönsä tyytyväinen ihminen uudistuu ja jaksaa. Se tyytyväisyys tulisi jokaisen antaa itse mitata.

Ilkka Meriläinen
Yrittäjä
Johtaja

Kirjoituksia Toivosta – Sielulla Sielua koskettaisin

Siitä on nyt hieman aikaa kulunut kun, viimeksi kirjoitin tänne. Olen ollut kiireinen työni vuoksi ja hunajasatokin oli korjattava sekä myytävä. Aikani on ollut kortilla, enkä ole ehtinyt kirjoitella, vaikka aiheita on kyllä ollut. Olin tässä välissä monella ulkomaan matkallakin sekä työni, että vapaa-aikani puolesta. Nyt kuuntelen tässä taustalla laulua toivosta ja rakkaudesta. Haluan jakaa siitä jotakin teille rakkaat lukijani.

Tapasin matkojeni aikana monia kunnioittamiani henkilöitä. Vaikkemme tästä asiasta puhuneet sanaakaan, mutta minulle syntyi sanaton yhteys heidän kanssaan. Jaoimme hiljaisesti toistemme arvot ja myös toistemme kunnioituksen. Kosketimme sielulle toistemme sielua. Olimme kaikki ihmisiä. Tunne oli ihmeellinen, mutta myös samalla inhimillinen. Se tunne on ollut minulla aina silloin, kun olen onnistunut asiakkaitteni kanssa.

Minulla on asiakkaita, jotka ovat ostaneet yli 15 vuotta vuodesta toiseen minulta hunajaa ja muita yrityksemme tuotteita. Joka vuosi olen voinut todeta, ettei edellisen vuoden työ ole mennyt hukkaan, koska samat ihmiset ostavat minulta edelleen. Se on paras palkinto hyvästä palvelusta. Jokainen ihminen tulee onnelliseksi silloin, jos voi palvella toista. Vain siten on mahdollista yhdistää yhteiset voimat ja saada jotakin suurempaa aikaiseksi. Ne jotka ymmärtävät sen, ovat yleensä edenneet elämässään pitkälle. Monet heistä ovat päälliköitä ja johtajia organisaatioissaan. Johtajana toimiminen vaatii nöyryyttä. Raamattu sanoo, että ”ne jotka Teidän keskuudessa haluavat tulla suureksi, olkoon Teidän kaikkien palvelijoita”. Siinä on sen ammatin avain ja viisaus. Kunnioitan kaikkia asiakkaitani paljon, koska voimme yhdessä tehdä suurempia asioita, mitä esimerkiksi poliitikot tässä maassa saavat aikaan. Varma on se, että poliitikot kyllä sitten hyväksyvät työmme tulokset.

Kateus se on suomalaisille suuri ongelma. Ikään kuin naapurin tai työkaverin menestys olisi kaikki suoraan itseltä pois. Eikä sen tarvitse olla edes menestystä. Riittää, että joku läheinen ystävä tai työkaveri, johon joskus on samaistuttu, on jotenkin erilainen kuin muut. Vaikkapa hän on vähän iloisempi tai ei valita. Pahin kateus tuleekin siitä, että jollakin ihmisellä on kaikki elämän alueet tasapainossa ja on siten onnellinen.

Usein kuvitellaan, että suuri omaisuus tai iso raha tuo onnen. Kaikki tietää, ettei se niin ole. Eivät rikkaat ole automaattisesti onnellisia. Jos ihminen on terve ja hänellä on riittävä elintaso ja vielä kylliksi energiaa aiheuttaa kateuden ryöpyn monissa ihmisissä. Se voi rajoittaa ystävyyttä. Minusta kateus on paha suomalainen sairaus ja kaikkien meidän huonon elintasomme syy.

Ajatelkaapas. Jos ei kateutta olisi, saisimme jokainen syödä parempaa ruokaa. Lapsillemme jäisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Voisimme asua väljemmin – siis jokainen. Kateus on aiheuttanut sen, että olemme valinneet johtajiksemme huonoja poliitikkoja, jotka eivät osaa johtaa. He eivät ole valtiomiehiä vaan pyrkyreitä. He tuhlaavat rahanne kateudesta lähteneisiin periaatteisiin. Aina ovat kateelliset ihmiset ratsastaneet sillä, että ottavat rikkailta ja antavat köyhille.

Suomessa ei ole rikkaita enää. Mistäs nyt otat, jos ei ole. He ovat työpaikoilla ratsastaneet tyytymättömyydellä ja provosoineet kunnon johtajia huonoille teille. He vaikuttavat yhteisöissämme vieläkin.
Eräs vasemmistopoliitikko kehuskeli kerran, kuinka paljon kateutta ja katkeruutta hän on saanut kylvettyä. Muistakaa rakkaat lukijani. Sosialistit ovat aina tehneet niin. Heidän tarkoitus on lisätä vasemmistopuolueille äänestäjiä nimenomaan mollaamalla vastustajiksi ymmärrettyjä ehdokkaita kaikilla mahdollisilla tavoilla. Valhe on heille ensimmäinen työkalu. Katkeruus on tavoite, jolla he kalastavat äänestäjiä. Helppo heidät on siitä tunnistaa. Huomioikaa myös, että esimerkiksi työpaikoilla puheet kovenevat aina muutama kuukausi vaalien alla. Monet työnantajatkin tietämättään tai tarkoituksella sotkeutuvat tähän. Odotelkaapas vain seuraavia vaaleja ja katsokaa.

Mistä se onni ja menestys sitten oikeasti tulee? Raamattu sanoo ” Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Onni tulee työnteosta ja yrittämisestä. Se ihmiseltä vaaditaan – siis työnteko. Mutta jos ihminen pyytää työlleen siunauksen Raamatun Jumalalta, siitä seuraa menestys. Jokaisella on tässä sama mahdollisuus tasapuolisesti. Tee työtä ja pyydä Jumalaa siunaamaan työsi. Menestys seuraa siitä. Älä sorru katkeruuteen, vaikka lähin ystäväsi Sinua painostaisi. Hän ei tunne menestyksen salaisuutta, kuten Sinä.

Älä koskaan anna kenenkään vaikuttaa sydämeesi ja mielipiteeseesi siinä mitä Sinä pidät oikeana ja vääränä. Tiedät sen itse parhaiten. Raamattu sanoo” Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee”. Se on suuri suomalainen salaisuus ja sisu ja nk. talvisodan henki ja yrittäjyys lähtee siitä. Jokainen tekee sitä, mitä itse katsoo oikeaksi.

Tiedän, että kirjoitan tätä jollekin lukijalleni kuin henkilökohtaisena sanomana. Jaamme arvot kanssamme. Voimme yhdessä tehdä vielä suurempia asioita kun yhdistämme voimamme ja osaamisemme. Kosketamme sielulla toistemme sielua. Koemme toisemme uskomattoman kauniina olentoina kumpikin. Siinä on hitunen sellaista, johon meidät ihmisinä on luotu. Pitäkäämme jatkossakin tällaista yhteyttä. Tulevaisuus ja toivo on meidän edessämme.

Ilkka Meriläinen