Perheyritykset huolehtivat hyvin työntekijöistään

Jyväskylän yliopistossa julkaistu väitöskirja Perheyritykset kansantalouden resurssina kertoo suomalaisten perheyritysten huolehtivan kaikkein parhaiten työntekijöistään. Kalevi Tourusen väitöskirjan mukaan ne ovat osoittautuneet kaikkein parhaimmiksi työnantajiksi myös lama-aikoina. Irtisanomisen kynnys on perheyrityksissä korkeammalla kuin esimerkiksi kansainvälisissä suurissa organisaatioissa. Työntekijöistä kiinni pitäminen on yhtä tärkeää niille kuin lisäarvon tuottaminen koko yrityksessä. Syyt ovat sosiaalisia ja psykologisia.

Perheyritykset tulisikin paremmin ottaa huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tällä hetkellä pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava Suomen yrittäjät eivät ole neuvotteluosapuoli esimerkiksi työmarkkinasopimuksissa vaan ainoastaan suuryrityksiä edustava Elinkeinoelämän keskusliitto. Kuitenkin merkittävä osa nimenomaan alueellisista työpaikoista luodaan pienyrityksissä ja perheyrityksissä.

Kaikki muistavat SAK:n eduskuntavaalimainokset, joissa yrittäjiä olan takaa mustamaalattiin ahneina valtakunnan rikollisina. Nyt kuitenkin lama-aikoina taas tarvitaan apua kun on työpaikoista kyse.

Perheyritysten johtamisessa käytetään enemmän ”perstuntumaa” ja jatkuvuusajattelua, kuin esimerkiksi pörssiyrityksen johtamisessa. Pääomaa käsitellään perheyrityksessä taitavammin ja ymmärretään, että sillä on tulevaisuuden merkitystä. Kaikkea ei välttämättä imuroida ulos voitonjaossa. Samoin osaamisen ja hiljaisen tiedon merkitys yritykselle ymmärretään. Perheyritysten suhde asiakaskuntaansakin on kiinteämpi ja inhimillisempi kuin kasvottomilla suuryrityksillä. Asiakkaat ovat usein yrittäjän henkilökohtaisia tuttuja.

Pörssiyrityksen näköpiirissä oleva tulevaisuus on usein vain kolme kuukautta eli neljännesvuosi. Rahoittajana on kasvoton taho, joka ajattelee vain pääoman nopeaa tuottoa tai omistaja-arvon kasvattamista. Koska monet pörssissä olevat kasvuyritykset hyödyntävät teknologian tuomia innovaatioita, niiden on oltava nopeita liikkeissään. Pääomaa voi kulua paljon, jos sillä saavutetaan suuret markkinat. Riskit ovat ylipäätään suuremmat. Kuitenkaan riskit eivät välttämättä ole johdon riskejä samalla tavalla kuin jos siinä olisi perheen rahat ja tulevaisuus uhattuna. Ihmisiä ei pidetä yrityksen tärkeinä resursseina vaan vaihdettavissa olevana voimavarana jota voi vapaasti ottaa ja irtisanoa.

Perheyrityksiä voidaan pitää luotettavina. Ne ovat luotettavia toimittajia, työnantajia ja lainanmaksajia. Miksi ne eivät kuitenkaan kelpaa yhteiskunnallisiksi neuvottelijoiksi? Toiset sopivat heidän puolestaan. Eikö nyt laman kynnyksellä olisi jo viimein aika korjata tämäkin epäkohta?

Ilkka Meriläinen
Hallituksen puheenjohtaja – Suomen Luontolahjat Oy
Johtaja – Suomen Erillisverkot Oy